Chili on ensimmäinen oma koirani ja on pitänyt huolen siitä, että olen saanut oppia kaikein kantapään kautta! Chilin piti alun perin olla narttu. Tilly ei kuitenkaan saanut kuin 3 narttupentua, joten Taina (Chilin kasvattaja) ehdotti, että ottaisin urospennun. En ollut koskaan aikaisemmin oikein ollut urosten kanssa tekemisissä, joten uros vähän arvelutti. Päätin kuitenkin melko nopeasti, että otan urospennun. Halusin koiran ehdottomasti Tainalta ja olin jo tykästynyt sekä Tillyyn että Maruun. Joten loppukesästä 2006 Chili muutti meille.

Chili on aina ollut hyvin itsenäinen koira. Pentuna Chili oli todella helppo ja kiltti. Nukkui kaikki yöt hyvin sikeästi, oppi todella nopeasti sisäsiistiksi, eikä ole koskaan elämässään tuhonnut yhtään mitään. Pienenä suuri leijonanmetsästäjä terästi saalistustaitojaan jahtaamalla Hipsua ja Piippiä, eikä meinannut millään ymmärtää, että kissanhiekan syöminen ei ole terveellistä. Nykyään Chili on kaikkien 4 kissamme kaveri. Autossa reissaaminen tuli pentuna hyvin tutuksi, sillä reissattiin (ja reissataan edelleenkin) melkein parin viikon välein Vaasa- Espoo väliä äiteen opiskeluiden takia.

Murrosikäisenä Chili ei enää ollutkaan kovin helppo. Olin välillä jo todella epätoivoinen ja ihan itku kurkussa soittelinkin vuorotellen sekä Tainalle että Miialle (Maru-isän omistaja). En voi koskaan kylliksi kiittää kaikesta neuvoista, avuista ja nikseistä mitä kummaltakin olen saanut. Pahimmat mörkökaudet ovat toivottavasti nyt takanapäin. Paljon ollaan töitä tehty ja onneksi nyt elämä Chilin kanssa on enemmän kuin ihanaa! Tietenkin on edelleen päiviä, että mikään ei suju. Huomaa kuitenkin, että ikää on tullut lisää ja sitä myötä se pieni hernekin siellä pääkopassa vähän viisastunut ja toivottavasti vielä kovasti viisastuu :)

Kotona Chili on aina ollut todella rauhallinen ja kiltti. Ei oikeastaan tee muuta kuin nukkuu ja lepäilee. Ulkona, harrastuksissa ja kavereiden kanssa virtaa sitten rupeaa löytymään, välillä jopa vähän liikaa. Chili oppii todella nopeasti, jos vain tahtoo. Motivaation löytyminen onkin meidän suurin ongelma. Välillä innostuu todella paljon leluista, patukasta ja kepeistä, välillä ei voisi vähempää kiinnostaa mikään mitä yritän. Onneksi namit kiinnostavat melkein aina. Koskaan ei voi tietää millä tuulella suuri leijonanmetsästäjämme on. Pääsääntöisesti Chili kuitenkin tykkää treenata ja harrastaa äiteen kanssa. Harrastuksia meillä onkin paljon. Niistä voi lukea enemmän tästä.

Chili tykkää todella paljon muista koirista. On melkein poikkeuksetta kaikkien kaveri, ainakin kaikkien tyttöjen. Tytöt kiinnostavat välillä vähän liikaakin. Varsinkin keväisin herran hormonit hyrräävät todella kovasti ja aiheuttavat äiteelle paljon päänvaivaa!! Chilin koirakavereista voi lukea lisää täältä.

Chili on valloittanut meidän molempien perheiden sydämmet, varsinkin Sampsan isoäidille Chili on erityisen tärkeä ja rakas! Chilin olessa paikalla ei isöäiti mitään muuta näekään :) Tunne taitaa olla molemminpuoleinen, sillä Chili kyllä tietää mistä saa aina herkkuja vatsan täydeltä :)

Vaikka välillä on ollut vaikeaa, niin päivääkään en ole katunut sitä, että juuri tämän valloittavan leijonanmetsästäjän pentukopasta valitsin. Chili on opettanut minulle todella paljon ja tulee varmasti vielä paljon opettamaan. Chili on myös pitänyt huolen siitä, että ei jää tämän perheen viimeiseksi rhodesiankoiraksi. Chilillä on aina erityinen paikka sydämessämme. Meidän suuri, rakas leijonanmetsästäjämme :)